“Hahhah, mun laulaminen on kuin variksen raakkumista, ei sitä kyllä kukaan kestä kuunnella!”
Tähän tyyliin sitä aika moni vitsailee. Ja äkkiseltään voisi ajatella, että onpa hyvä kun ihminen osaa ottaa asian näin kevyesti ja nauraa itselleen; heittää asiasta läppää.
Onhan kyky nauraa itselleen tottakai mahtava juttu...silloin kun se kumpuaa lempeydestä ja myötätunnosta käsin. Todellisesta itsen hyväksymisestä ja rakastamisesta käsin.
Puolustusmekanismina käytettynä se on kuitenkin satuttavaa.
Ja omaan ääneen liittyvässä vitsailussa on valitettavasti yleensä kyse jälkimmäisestä. Naurun verhoamasta panssarista, joka piilottaa alleen kipeän totuuden: häpeän omasta äänestä. Syvän uskomuksen siitä, ettei ole riittävän hyvä...ettei oma ääni kelpaa. Näennäinen keveys on siis vain keino uskotella itselleen ja muille, ettei sisäistä kipua asiaan liittyen ole olemassakaan. Ettei koko asialla ole oikeastaan edes väliä: “Kysehän on vain äänestä…”
Mutta emme me itseämme (tai muitakaan) lopulta onnistu huijaamaan. Tiedämme sisimmässämme vallan mainiosti, että asialla on mitä suurimmassa määrin väliä. Sillä ei kyse ole vain kehollisesta, korviin kuuluvasta äänestämme; "kauniista lauluäänestä" tai "vakuuttavasta puheäänestä". Ehei...kyse on paljon syvemmästä asiasta.
Oma äänemme värähtelee syvintä olemustamme, kaikkea sitä mitä todella olemme. Se on sielumme kieli, joka kertoo meistä todennäköisesti enemmän kuin mikään muu.
Ja intuitiivisesti tunnistamme tämän kyllä. Siksi omaan ääneen liittyvä häpeä ulottuu hurjan syvälle ja saattaa tuntua erityisen kipeältä. Se on häpeää siitä kuka todella on.
Onko siis ihme, että oman äänen käyttäminen tuntuu joskus niin mahdottoman vaikealta? Onko ihme, että oman äänen kuulumista voi haluta välttää kaikin keinoin?
Häpeän värittämä uskomushan on, että oman äänen kautta paljastuu se, miten perustavanlaatuisesti viallinen onkaan. Huonompi kuin muut. Eikä siis aivan rakkauden arvoinen.
Siksi sitä niin helposti haluaa piilottaa oman äänensä. Muokata sitä toisenlaiseksi, kaunistella, pienentää, hiljentää, jopa vaientaa. Tukkia jollain tavoin sen luonnollisen virran ja ilmenemistavan. Ja näin äänemme onkin sitten jumissa, niin kehon kuin mielen tasoilla…sielusta puhumattakaan. Yhteys aitoon itseemme on tukossa eikä elämän energia pääse virtaamaan.
Mikä pahinta, me itse ylläpidämme kaikkea tätä! Tiedostamattamme me ruokimme häpeää itsessämme asettumalla itse häpäisijän rooliin: arvostelemme ja väheksymme omaa ääntämme, jopa naureskelemme sille. Torjumme ja sivuutamme tämän kipeän, lempeyttä kaipaavan kohdan itsessämme yhä uudelleen ja uudelleen. Toki kuvitellen näin suojelevamme itseämme, mutta todellisuudessa tehden häpeän haavasta entistä syvemmän.
Sillä näin kerta toisensa jälkeen hylkäämme itse itsemme. Ja siten toteutamme itse pahinta pelkoamme; sitä että jäämme yksin, vaille yhteyttä ja rakkautta.
Auts.
Mikä sitten voisi johtaa ulospääsyyn tästä häpeän suosta?
Tärkeää on tietysti tunnistaa häpeä itsessä ja löytää tahto kohdata se rehellisesti. Antaa häpeälle lupa olla, ilman torjuntaa tai vähättelyä. Vaikka se tuntuisi vähän epämukavalta.
Olennaista on myös asettua lopultakin itsensä puolelle; alkaa olla itselleen turvallinen ja luottamuksen arvoinen ihminen. Sellainen, joka kuuntelee, hyväksyy ja arvostaa. Sillä vain tällaisessa sisäisen turvan tilassa voi syvä häpeä kaivautua suojamuurien alta esiin, varjosta valoon. Ja näin se voi myös alkaa sulaa….ihan kuin jääkimpale lämpimässä kevätauringossa.
Tärkeää on myös löytää avuksi menetelmät, jotka auttavat kohtaamaan ja purkamaan häpeää itsessä. Tärkeää on esimerkiksi huomioida, ettei häpeä ole insinöörimaailman asioita. Se asuu oikeassa aivopuoliskossamme; luovuuden, mystisyyden, sanattoman ilmaisun aivopuoliskossa. Siksi sen purkamisessa ei rationaalisen mielen (vasen aivopuolisko) kanssa kovin pitkälle pötkitä. Puhuen, pohtien ja analysoiden tämä jää tuskin tulee sulamaan. Sitä on lähestyttävä aivan toisenlaisin keinoin: kehollisesti ja luovin, sanattomin menetelmin.
Vaihtoehtoja on toki paljon, mutta mainitsen tässä nyt sen, joka mielestäni on häpeän purkamisessa suoranainen napakymppi: holistinen äänenkäyttö!
Holistisessa äänenkäytössä on kyseessä hyvin kehollinen sanattoman ilmaisun työkalu, joka kuljettaa luontevasti rationaalisen mielen tuolle puolen, avaten ja harmonisoiden koko olemustasi. Äänenkäytön avulla hermosto tasapainottuu, energia lähtee liikkumaan ja vaiennettu nousee esiin hyvin automaattisesti, jolloin tulet syvällä tavalla kuulluksi itsellesi. Ja kun syvästi kuunnellen ilmaiset äänelläsi omaa sisäistä maailmaasi, annat itsellesi myös konkreettisen kokemuksen siitä miten äänelläsi on merkitystä. Miten oma äänesi on tärkeä ja kuulumisen arvoinen, täynnä kauneutta ja viisautta...ja miten se voi lempeästi olemustasi hoitaen ja harmonisoiden palauttaa luonnollisen yhteyden sinussa olevaan elämän energiaan, todelliseen voimaasi.
Oman äänen vapauttaminen häpeästä holistisen äänenkäytön avulla on valtavan voimallista. Se on matka itsen ytimeen, joka vaikuttaa elämään laajasti; kyse ei todella ole vain “kauniista lauluäänestä” vaan syvästä vapaudesta ilmentää aidosti omaa luontoamme ja elää omassa voimassamme. Tätä vapautta sielumme janoaa!
Miten oman äänen vapauttaminen sitten onnistuu käytännössä?
Koska omassa äänessä on todella kyse on hyvin syvästä ja herkästä asiasta, on sitä syytä lähestyä viisaasti ja sopivan kokoisin askelin, hyödyntäen juuri tässä tarkoituksessa toimivia keinoja ja huomioiden olemuksemme kaikki tasot (keho, mieli ja sielu). Jotta tämä sujuisi mahdollisimman mutkattomasti, olen rakentanut tarkoitusta varten aivan erityisen, systemaattisen menetelmän nimeltä "Ääniyhteys".
Mikäli haluat kuulla tästä menetelmästä tarkemmin ja samalla oppia lisää siitä mistä oman äänemme vapauttamisessa oikeastaan on kyse ja miten asiaa kannattaa käytännössä lähestyä jotta se lähtisi toden teolla avautumaan , tilaa ihmeessä itsellesi maksuton videovalmennukseni “Vapauta äänesi -vapauta voimasi”, jossa käyn tätä kaikkea läpi tiiviissä tunnin paketissa. Tilaaminen onnistuu allaolevasta linkistä.
Matka häpeästä yhteyteen ja omaan voimaan ei välttämättä ole aina pelkästään kevyt ja helppo, mutta se on ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen -moninkertaisesti. Matka voi holistisen, hoitavan äänenkäytön tukemana olla myös yllättävän lempeä ja nautinnollinen. Eikä sitä edes tarvitse taittaa pelkästään omin neuvoin, sillä apuakin on tarjolla.
Oletko valmis?
-Anna
