Hiljaisuus on kaunista ja voimakasta. Mutta kun siitä tulee ainoa hyve, se muuttuu myrkyksi, joka tukahduttaa elämän energian. Aika murtautua hiljaisuuden häkistä!

Suomessa hiljaisuus on pyhä asia. Arvostamme sitä kansanperinteessämme, maisemissamme ja identiteetissämme. "Puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa." Tämä viisaus on syöpynyt syvälle kollektiiviseen tietoisuuteemme.

Ja on toki totta, että hiljaisuudessa on valtava voima.

Sisäinen hiljaisuus on rauhan lähde, viisauden äiti. Se antaa tilaa korkeammalle ajattelulle ja syvälle kuuntelulle, oman sisäisen viisauden välittymiselle. Kyky olla hiljaa toisen kanssa jakaa usein jotain vielä syvempää kuin mihin sanat pystyisivät. Tällainen hiljaisuus on kaunista ja terveellistä.

Mutta liian usein hiljaisuuden ihannointi ulottuu myös tapaamme ilmaista itseämme. Ja tämä ei ole ollenkaan aina sitä hiljaisuutta jota kannattaisi tavoitella.

Meille suomalaisille on opetettu jo lapsuudesta: "Kiltti lapsi on hiljainen." "Älä pidä melua itsestäsi." 

Näin olemme päätyneet hiljaisuuden häkiin, jossa emme ilmaise tunteitamme äänellämme vaan vaikennamme ne. Emme puhu suoraan totuuttamme. Hiljennämme laulumme häpeän alle. Pienennämme itseämme ja piiloudumme maailmalta, tukahdutamme elämän energian virtaamisen ja sammutamme itsemme.

Erityisesti naisilla tämä hiljaisuuden kulttuuri on jättänyt syvät jäljet. Vuosisatojen ajan naisten ääni on vaiennettu, heidän mielipiteitään ja tunteitaan on pidetty vähemmän arvokkaina. Feminiiniä tietämisen tapaa on vähätelty. "Kiltti tyttö" -malli elää yhä vahvana: ole hiljainen, mukava, älä ota liikaa tilaa.

Tämä feminiinin äänen vaientaminen on sukupolvinen trauma, joka kulkee äidiltä tyttärelle. Moni nainen tuntee sisällään syvää häpeää omasta äänestään - se tuntuu liian kovalta, väärältä, häiritsevältä. Se on aina jollain tavalla vääränlainen tai "liikaa".

Hiljaisuuden hinta

Hiljaisuudella on hintansa. Me tarvitsemme kipeästi sitä, että ilmaisemme itseämme äänemme kautta rehellisesti ja avoimesti. Että annamme tunteillemme ja ajatuksillemme äänen, laulullemme tilan. Hyvinvointimme riippuu tästä monin tavoin.

Epäterve hiljaisuus jähmettää meidät. Kun emme päästä ääntämme liikkumaan, sammutamme itsemme ja elinvoimaamme, vaivumme turtuuden ja apatian tilaan. Asiat sulloutuvat sisällemme ja energia jää tukkoon kehoissamme. Tämä aiheuttaa paljon ongelmia. Pahoinvointia ja sairautta.

Ääni sen sijaan elävöittää! Se saa energian virtaamaan, herättää henkiin sen mikä on nukkunut sisällämme. Ja kuten sanotaan: "The antidote of depression is expression." Masennuksen paras vastalääke on ilmaisu. Jokainen koskaan laulanut varmasti tietää tämän.

Ehkä vielä suurempi hiljaisuuden hinta on kuitenkin se, että vaientaessamme äänemme emme tuo itseämme täysin maailmaan - omia lahjojamme, viisauttamme, valoamme. Elämä jää elämättä, oma potentiaali toteutumatta. Elämme kuin puolilla valoilla. Emme kuitenkaan ole tulleet tänne piilottelemaan, vaan antamaan itsemme elämälle ja osallistumaan maailman luomiseen. Vain tämä voi tuoda kokemuksen täyttymyksestä.

Ääni siltana sisäiseen hiljaisuuteen

Paradoksaalista kyllä, äänenkäyttö ei ole ainoastaan väylä elinvoimaan, se on usein myös nopein tie sisäiseen hiljaisuuteen. Kun annat äänellesi luvan virrata vapaasti - laulaen, äännellen, huutaen, nauraen - turha lasti sisältäsi sulaa ja putoat luontevasti sisäiseen rauhaan. Ääni on kuin silta: se kuljettaa meidät ulkoisesta melusta sisäiseen hiljaisuuteen. Kun kehon energeettiset tukkeet purkautuvat äänen kautta, pääsemme käsiksi siihen syvään hiljaisuuteen, joka asuu ytimessämme. Vaikutus tulee myös kehollisesti, sillä äänenkäyttö vaikuttaa suoraan hermostoomme: kun keho rentoutuu äänenkäytön myötä, myös mieli hiljenee. 

Monet henkiset perinteet ympäri maailmaa tuntevat tämän salaisuuden. Mantrat ja pyhät laulut käyttävät ääntä porttina pyhään. Pyhät äänteet muuntavat energiaamme, harmonisovat sisäistä tilaamme ja kuljettavat meidät luonnollisesti syvään rauhaan.

Kyse ei ole vain itsestä

Kun rohkenet päästää äänesi kuuluville, et paranna vain itseäsi. Parannat koko sukulinjaasi. Murtaudut ulos vanhoista, epäterveistä malleista ja purat sukupolvien kantamaa hiljaisuuden taakkaa. Lapsesi oppivat sinulta, että on turvallista olla oma itsensä. Että tunteet saavat olla ja tulla ilmaistuiksi, että ajatuksia on turvallista ilmaista suoraan, että laulaminen on normaali osa elämää ja tapa iloita. Että oma ääni on arvokas. Että elämä saa virrata vapaasti.

Elämme aikaa, jolloin maailma on täynnä melua mutta samalla koemme puutetta todellisista, sisintämme koskettavista äänistä. Äänistä, jotka puhuvat suoraan ja totuudellisesti sydämestä. Lauluista, jotka nousevat sielun syvyyksistä. Musiikista, joka parantaa.

Tämä ei tarkoita, että hiljaisuus olisi huono asia. Kyse on tasapainosta. Kyse on siitä, että oppisimme erottamaan terveellisen hiljaisuuden haitallisesta vaientamisesta. Kun osaamme käyttää ääntämme vapaasti, voimme myös valita milloin olla hiljaa. Kun emme ole hiljaisuuden vankeja, voimme nauttia sen kauneudesta.

On aika murtautua ulos hiljaisuuden häkistä! On aika muistaa, että meillä jokaisella on oma ainutlaatuinen ääni, joka kaipaa kuuluville. On aika antaa elämän energialle lupa virtaa vapaasti kehossamme.

Aloita pienistä asioista: laula suihkussa. Sanoita tai ääntele tunteesi ulos kun olet yksin. Anna itsellesi lupa olla äänessä.

Sillä kuten vanha suomalainen sananlasku sanoo: "Kyllä maailmaan ääntä sopii."

Ja juuri nyt, maailma tarvitsee sinun ääntäsi enemmän kuin koskaan.