Oletko koskaan tuntenut laulaessasi, että jokin muu laulaa sinun kauttasi?

Tai että tuhansia vuosia vanha mantra tuntuu kummallisen tutulta, vaikka kuulet sen ensimmäistä kertaa?

Tämä ei ole vain mielikuvitusta. Kyse on jostain todellisesta. Ja jostain niin kauniista ja ihmeellisestä, että se voi kokonaan muuttaa tapamme ymmärtää laulamista.

Kokemus joka muutti kaiken

Kun itse aloin avautua uudella tavalla äänenkäytön voimalle kymmenisen vuotta sitten, törmäsin jo alkumetreillä sikhien pyhään tekstiin Japji Sahibiin. Kohtaaminen oli mullistava. Kun luin tekstiä, jokin sisälläni tunnisti sen välittömästi. Jokainen solu kehossani tuntui tunnistavan nämä sanat. Kehoni tärisi, kyyneleet virtasivat ja olin hämmästyksestä huulet pyöreänä.

Jokin minussa saapui kotiin.

Mutta miten? Miten voin "tulla kotiin" tekstiin, jota en ollut koskaan ennen lukenut? Miten tunsin niin syvän totuuden sanoissa, jotka oli kirjoitettu 500 vuotta sitten toisella mantereella, kulttuurissa joka oli minulle täysin vieras?

Vastaus tuli vasta myöhemmin, kun aloin säännöllisesti resitoimaan Japji Sahibia ääneen.

En ollut yksin. Tunsin sen selvästi. Kuulin - tai pikemminkin TUNSIN - kaikkien niiden äänet, jotka olivat tätä ennen minua resitoineet. Vuosisatojen ajan, joka päivä. Heidän äänensä olivat yhä läsnä. Ja minä liityin heidän joukkoonsa.

Taisin itse olla myös yksi heistä, toisessa ajassa...

Tämä kokemus muutti kaiken. En enää laulanut yksin - lauloin yhdessä kaikkien kanssa, jotka olivat kulkeneet tätä tietä ennen minua.

Ääni jättää jäljen todellisuuteen

Tämä kokemukseni ei ole millään tavalla ainutlaatuinen. Monet viisausperinteet opettavat, että ääni jättää energeettisen jäljen todellisuuteen. Kun jokin pyhä laulu tai mantra toistetaan lukemattomia kertoja, vuosisatojen tai vuosituhansien ajan, se luo energeettisen kentän, johon voit yhdistyä kun laulat samaa laulua.

Brittläinen biologi ja tieteen avantgardisti Rupert Sheldrake kutsuu tätä ilmiötä morfiseksi resonanssiksi: kun sama muoto - oli se fyysinen, mentaalinen tai hienovaraisempi - toistetaan riittävän monta kertaa, se luo morfisen kentän. Ja kun laulat samaa muotoa (vaikkapa äänteitä tai melodiaa), resonoit tämän kentän kanssa.

Intialaisessa filosofiassa puhutaan akasha-käsitteestä: kosmisesta 'kirjastosta' johon kaikki koskaan tapahtunut on tallennettu. Jokainen ajatus, sana, teko - kaikki on yhä olemassa jollain tietoisuuden tasolla, ja tähän kirjastoon olemme kaikki yhteydessä.

Carl Jung taas puhui kollektiivisesta alitajunnasta: jaetusta tasosta, joka yhdistää meidät kaikki toisiimme. Symbolit, arkkityypit ja perustavanlaatuiset kokemukset elävät tässä jaetussa tilassa.

Kaikki nämä viittaavat samaan: olemme yhteydessä toisiimme ajasta ja paikasta riippumatta - syvemmällä tasolla kuin materiaalinen maailma antaa ymmärtää.

Eikä tätä edes tarvitse uskoa. Voit kokea sen ihan itse.

Kun todella keskityt vaikkapa laulamaan vanhaa pyhää laulua - mantraa, rukousta, tai muuta laulua joka on kulkenut sukupolvelta toiselle - ja avaudut kokemukselle…voit tuntea tämän.

Resonanssin. Yhteyden. Tunteen siitä, että et ole yksin.

Kyse ei ole vain sanoista tai melodiasta. Kyse on myös paljolti siitä energiasta; omistautumisesta ja rakkaudesta joka on virrannut niiden läpi lukemattomien laulajien kautta. Se kaikki on yhä läsnä.

Laulamassa yhdessä kaikissa ajoissa

Kun laulat gregoriaanisen laulun, munkit keskiaikaisissa luostareissa laulavat kanssasi. Hiljaiset käytävät, kynttilöiden lepatus, syvä omistautuminen….voit tuntea tämän.

Kun laulat mantraa, Intian joogit vuosituhansien takaa laulavat kanssasi. Äänen kaiku luolassa, päivänkoitteessa korkealla vuorella…yhä läsnä.

Kun laulat suufien pyhiä nimiä, Rumi ja Shams laulavat kanssasi. Heidän rakkautensa, heidän ekstaasinsa - se kaikki tuntuu virtaavan näissä äänissä.

Olet osa ikiaikaista ketjua. Laulamassa yhdessä aikojen halki.

Eikä yhteys kulje vain taaksepäin. Se kulkee myös eteenpäin.

Kun laulat pyhää laulua, kannat sitä myös tulevaisuuteen. Elävöität sen, annat sille uutta energiaa tässä ajassa, tässä kehossa, tällä äänelläsi. Ja näin joku tulevaisuudessa voi yhdistyä siihen samaan ketjuun jossa sinä nyt olet.

Silta kaikkien aikojen läpi

Tämä tekee sinusta sillan.

Ja kun ymmärrämme että todellisuudessa aikaa ei edes ole, että olemme kaikissa ajoissa läsnä samanaikaisesti...kaikki muuttuu vieläkin ihmeellisemmäksi.

Et vain kanna "menneisyyden viisautta" eteenpäin "tulevaisuuteen." Olet läsnä kaikissa näissä ajoissa NYT. Kun laulat mantraa tänään, olet samanaikaisesti läsnä sekä "menneisyydessä" että "tulevaisuudessa" - kaikki tapahtuu tässä hetkessä.

Kun siis laulat vanhaa pyhää laulua, se ei ole vain "menneisyyden viisautta." Se voi aivan yhtä hyvin olla "tulevaisuuden viisautta" joka virtaa takaisin tähän hetkeen. Tai pikemminkin se on yksinkertaisesti viisautta, joka on läsnä kaikissa ajoissa samanaikaisesti.

Aika on illuusio. Laulumme yhdistää meidät Ikuisuuteen.

Se on valtava vastuu. Ja valtava lahja.

Kun ymmärrät tämän, jokainen laulukerta muuttuu pyhäksi teoksi. Et vain "harjoita" tai "tee musiikkia" itseäsi varten. Osallistut johonkin paljon suurempaan. Olet osa todellisuutta luovaa ketjua - tai pikemminkin ympyrää - joka yhdistää kaikki ajat toisiinsa.  

Vapautuminen suorittamisesta

Tämä ymmärrys muuttaa kaiken.

Ennen itsekin ajattelin laulamista usein suorituksena. Minun ääneni. Minun osaamiseni. Onnistuinko? Oliko tarpeeksi hyvää? Mitä muut ajattelevat?

Kun ymmärsin, ettei laulaminen ole "minun suoritukseni" vaan yhteinen teko kaikkien aikojen kanssa, kaikki muuttui.

Vapautui paine: en ole yksin tämän kanssa. Olen osa virtaa, joka on kulkenut ennen minua ja jatkuu minun jälkeeni. En omista sitä. En kontrolloi sitä. Voin vain antaa sen kulkea lävitseni - ja siinä kokemuksessa yhdistyä kaikkiin, jotka ovat antaneet saman virran kulkea lävitsensä.

Syntyi nöyryys: olen osa jotain äärettömän suurta. En ole keskiössä, vaan kanava. Väylä, jonka läpi jotain suurempaa pääsee virtaamaan.

Ja samalla syntyi myös syvä vastuu. Mitä minä kannan eteenpäin? Minkälaisen jäljen jätän? Laulanko tavalla, joka kunnioittaa tätä pyhää virtaa?

Yhteys parantaa erillisyyden

Tämä yhdistyminen johonkin paljon itseä suurempaan on modernin ajan erillisyydessä ja yksinäisyydessä kamppailevalle ihmiselle usein äärimmäisen parantavaa. Pyhien laulujen kautta voit päästä todella tuntemaan omassa kehossasi, sydämessäsi ja sielussasi miten et ole yksin.

Et ole koskaan ollut yksin. Etkä tule koskaan olemaan yksin.

Äänesi on lahja.

Ei menneisyydelle, ei tulevaisuudelle - vaan Kaikelle, kaikissa ajoissa samanaikaisesti.

Tässä hetkessä, tässä kehossa, tämä ääni resonoi kaikkien niiden kanssa jotka ovat laulaneet, laulavat ja tulevat laulamaan.

Kaikki yhdessä. Kaikki nyt.

Tule osaksi lauluketjua

Pyhän äänen piirissä "Sacred Sound & Song Circle" laulamme juuri tällaisia lauluja - vanhoja, pyhiä, tuhansia ja tuhansia kertoja laulettuja. Joka kuukausi opit yhden uuden laulun eri perinteestä, johon syvennyt lempeään tahtiin yhteisön tukemana.

Kun laulat näitä lauluja, tulet osaksi jotain paljon itseäsi suurempaa. Osaksi aikaa ylittävää lauluketjua, joka yhdistää sinut kaikkiin aikoiin samanaikaisesti.

Et ole yksin. Olet osa ääretöntä virtaa.

Jos tunnet kutsun tulla osaksi tätä jatkumoa...olet lämpimästi tervetullut mukaan!