"Olen niin väsynyt jatkuvaan itseni kehittämiseen. Tuntuu että pitäisi aina olla enemmän – jotenkin parempi. Eikö voisi vain olla tyytyväinen siihen mitä on?”

Kuulostaako tutulta?

Haluat elää täydemmin, toteuttaa potentiaaliasi, löytää sisäisen rauhan. Mutta olet väsynyt jatkuvaan etsimiseen ja itsen korjaamiseen. Uusien oppien ja kurssien haalimiseen, harjoituksiin ja “prosesseihin”.

Jos näin on - HYVÄ! Minusta kyllästyminen jatkuvaan itsen kehittämiseen paremmaksi on varsin terve reaktio. Ja ymmärrän sen täydellisesti.

Sillä jatkuva etsiminen ja "tuunaaminen" on egomielemme puuhaa. Sen takana kytee aina sama uskomus: "En ole riittävä tällaisena. Minun täytyy olla jotain parempaa. Jotain enemmän.”

Kaksi tietä muutokseen

Tällaisesta lähtökohdasta käsin syntyy matka, joka lähtee puutteesta. Vääränlaisuudesta. Pakosta korjata itseä toisenlaiseksi. Näin ollen se tuntuu raskaalta ja pitää levottomana – vaatii jatkuvaa tahdonvoimaa ja kontrollia.

Ja puutteesta käsin toimiminen luo tietenkin vain lisää puutetta. Itsen korjaamisen savotta on loputon.

Onko siis ihme että tämä uuvuttaa? Onko ihme että tekee mieli heittää hanskat tiskiin?

On kuitenkin olemassa myös täysin toisenlainen tie. Matka, joka ei lähde puutteesta tai viallisuudesta vaan aivan päinvastaisesta lähtökohdasta: rakkaudesta.

Rakkaudesta Elämää kohtaan. Rakkaudesta sitä kohtaan kuka pohjimmiltasi olet. 

Rakastaen täysin myös sitä kuka olet nyt, arvostaen elämää sellaisena kuin se on nyt.

Rakkaus on liikettä, ei pysähtymistä

Itsen ja elämän rakastaminen juuri nyt ei kuitenkaan tarkoita, että liike pysähtyisi. Sillä Elämän luonne on jatkuva muutos. Liike. 

Ja me olemme tulleet tänne elämään, liikkumaan elämän mukana. Avaamaan itseämme syvemmin, kukkimaan täydemmin. Ei ulkoisesta pakosta tai puutteesta – vaan sisäisestä kutsumuksesta.

Uskon, että tämä on syvin kaipuumme ihmisinä: palata kotiin itsemme luo. Laulaa oman sielumme laulua ja ilmentää ainutlaatuisia lahjojamme maailmassa. Kokea elämää vapaana ja täydesti.

Tätä kaipuuta yritämme niin usein täyttää ulkoisella: saavutuksilla, suorituksilla, hyväksynnällä. Mutta se ei toimi. Sillä täyttymys löytyy vain sisältämme – kun rakastamme itseämme niin paljon, että oikeasti vapautamme itsemme elämään.

Niin kauan kuin todellinen itsemme on piilossa sisäisten esteiden takana – haavojen, uskomusten, pelkojen, häpeän – emme voi elää täysin sitä elämää, jota olemme tulleet tänne elämään. Todellinen äänemme ei pääse kuuluviin.

Siksi vapautuminen on niin keskeistä. Ei siksi, että olisimme jotenkin vääriä tai puutteellisia – vaan siksi, että sielumme kutsuu kukoistamaan.

Voit siis rakastaa itseäsi juuri sellaisena kuin nyt olet, rakastaa elämää juuri sellaisena kuin se nyt on – ja samalla haluta toteutua vieläkin täydemmin, ilmentää itseäsi vielä todemmin, kokea elämää vielä runsaammin.

Nämä eivät sulje toisiaan pois. Ne virtaavat samasta lähteestä: rakkaudesta.

Ajattele kukkaa: se ei kukoista siksi, että olisi jotenkin vääränlainen tai vajavainen nuppuna. Se kukoistaa, koska se on sen luonto. Puhkeaminen kukkaan vain ilmentää runsaammin sen, mikä on aina ollutkin olemassa.

Ja siinä missä puutteesta käsin muuttuminen johtaa tahdonvoimalla puskemiseen, itsen pakottamiseen ja lopulta uuvuttamiseen…rakkaudesta käsin muuttuminen saa aikaan aivan erilaisen laadun. 

Puskemisen sijaan kyse on kuuntelusta. Kontrolloinnin sijaan antautumisesta. Pakottamisen sijaan myöntymisestä. Etsimisen sijaan löytämisestä. Korjaamisen sijaan itsen muistamisesta jälleen.

Tämä on tie, jossa voit hengittää.

Äänen kehittäminen vs. äänen vapauttaminen

Tämä ero kahden energian välillä – puutteen ja rakkauden – tulee hyvin konkreettiseksi myös äänenkäytön suhteen.

Tyypillisin tapa lähestyä omaa ääntä meidän kulttuurissamme on äänen kehittäminen. Ulkoisen, korviin kuuluvan äänen muuttaminen jotenkin paremmaksi, toimivammaksi, kauniimmaksi, vahvemmaksi. Oikeiden sävelien laulaminen kauniimmalla soinnilla ja paremmalla tekniikalla. Ja tällä tavoin “onnistunut” musiikin esittäminen.

Holistisessa äänenkäytössä lähtökohta on kokonaan toisenlainen.

Lähtökohtana ei ole äänen kehittäminen "paremmaksi". Lähtökohtana on todellisen äänesi vapauttaminen soimaan maailmassa. Äänen, joka on jo olemassa, ehkä vain vielä piilossa sisäisten esteiden takana. Odottamassa vapauttamistaan.

Holistisessa äänenkäytössä fokus kääntyy ulkoisesta sisäiseen. Ei ole kyse siitä miltä kuulostat, vaan mitä äänesi saa aikaan sinussa. Tämä tarkoittaa siirtymää mielestä sydämeen, korvilla kuuntelusta syvään kuunteluun, esiintymisestä eheytymiseen, yrittämisestä yhteyteen.

Sillä ääni ei ole jotain mitä "tuotat" – vaan jotain mitä OLET.

Joten muuttamisen sijaan annat sen olla. Kuuntelet. Luot sille tilaa. Antaudut sen virtaukselle. Nauttien, ottaen vastaan sen hoitavan voiman. Ja näin tapahtuu jotain ihmeellistä: alat kuulla itsesi hyvin syvällä tavalla. Muistaa sen kuka todella olet.

Äänesi alkaa vapautua – ja koko olemuksesi alkaa vapautua.

Tämä toki vaatii myös sitoutumista – aikaa, johdonmukaisuutta, harjoittelua, läsnäoloa – mutta koska lähtökohtana on rakkaus, se ei tunnu raskaalta…pikemminkin kotiin palaamiselta.

Kun lopetin kehittämisen ja aloin vapauttaa – oma tarinani

Olen itse käyttänyt ääntä koko elämäni - tavanomaiseen tapaan laulaen ja itseäni “kehittäen”. Mutta vasta kun löysin holistisen äänenkäytön, jokin muuttui syvästi.

En enää koettanut jatkuvasti muuttaa ääntäni ja itseäni paremmaksi - toisenlaiseksi. Päinvastoin – annoin itseni vihdoin olla. Laskeuduin siihen mitä on. Kuunnellen, myöntyen ja antautuen.

Koko asiaan tuli eri energia: vaatimukset muuttuivat lempeydeksi. Epävarmuus muuttui nautinnoksi. Riittämättömyys muuttui iloksi.

Ja mikä hämmästyttävintä? Ääneni sai samalla – kuin vahingossa – paljon lisää ilmaisuvoimaa ja vaikuttavuutta. Ei kehittämällä…vaan vapauttamalla.

Avaimena oli yksinkertaisesti tämä: rakkaus, ei puute.

Rakkaus + sitoutuminen = transformaatio

Rakkaudesta ja hyväksynnästä käsin lähteminen ei toki tarkoita, ettei sitoutumista tarvittaisi.

Todellinen muutos vaatii aina sitoutumista. Johdonmukaisuutta. Lempeää mutta määrätietoista harjoittelua.

Ajattele parisuhdetta: rakkaus yksin ei riitä. Jotta rakkaus kukoistaa ja kantaa, se tarvitsee sitoutumisen. Ilman sitoutumista rakkaus jää vain kauniiksi ajatukseksi. Päättymättömäksi haihatteluksi. Mutta sitoutuminen ilman rakkautta on vain velvollisuuksien täyttämistä. Tyhjää. Uuvuttavaa.

Kun rakkaus yhdistyy sitoutumiseen – syntyy jotain kaunista. Transformatiivista. Hedelmällistä.

Sama pätee sisäiseen matkaasi: rakkaus itseäsi ja elämää kohtaan yhdistettynä sitoutumiseen luo todellisen, kantavan muutoksen.

Oletko valmis löytämään toisenlaisen tien?

Jos sisäinen työskentely on tuntunut sinustakin raskaalta... jos olet väsynyt jatkuvaan itsen kehittämiseen... tiedä, ettet ole yksin. Ja että on olemassa toinenkin tapa.

Tapa, joka lähtee rakkaudesta, ei puskemisesta.

Omat valmennukseni lähtevät AINA tästä. Ymmärryksestä, että olet jo kokonainen. Että sinua ei tarvitse korjata. Sinun tarvitsee vain vapautua - muistaa se, kuka olet aina ollutkin. 

Holistinen äänenkäytö on tähän kotiinpaluumatkaan mitä kaunein menetelmä. Se on vieläpä yksinkertaista ja sopii kaikille – et tarvitse aikaisempaa laulukokemusta tai “osaamista".

Holistista äänenkäyttöä voit oppia käytännössä esimerkiksi Vapauta äänesi -valmennuksessa, joka on systemaattinen ja syväluotaava matka vahvempaan yhteyteen oman äänen – ja itsen – kanssa. 

Siinä et kehitä ääntäsi "paremmaksi". Sen sijaan vapaudut niistä sisäisistä esteistä, jotka vielä estävät ääntäsi virtaamasta täysin vapaana.

Valmennus voi toteutua kohdallasi verkkokurssina, yksilövalmennuksena, tai – nyt ensimmäistä kertaa –  liveryhmänä Helsingissä 27.2. alkaen.

Haluatko jutella siitä, mikä näistä sopisi sinulle parhaiten? Lähetä minulle viesti osoitteeseen [email protected] niin katsotaan yhdessä mikä palvelisi sinua parhaiten juuri nyt.